Olen vuonna 1985 syntynyt ja lähes puolet elämästäni yrittäjänä toiminut paluumuuttaja. Asun tällä hetkellä Lapualla ja maalaamisen lisäksi olen pienen pojan äiti ja upean miehen puoliso.

Aivosyöpään sairastumisen myötä 2018 sain uuden mahdollisuuden pohtia elämää ja sen ainutkertaisuutta ja vaikka viime vuodet ovat koetelleet monella tapaa ovat ne myös antaneet äärettömän paljon. Leikkauksesta toipuessani en osannut kirjoittaa nimeäni enempää mutta pensseli pysyi kädessäni. Luovuus on ollut minulle aina tapa purkaa energiaani ja tuntojani, ennen sain toteuttaa itseäni kampaajan työssäni ja nyt hakeuduin kuin automaattisesti maalamisen pariin.

Kaiken kokemani jälkeen maalaamisesta on tullut tapa käsitellä elämän monimuotoisuutta ja ilmaista tunteita, joiden olemassaolosta en ole ehkä itsekkään tietoinen. Toivon voivani jatkaa maalamisen parissa mahdollisimman pitkälle muodostaakseni myös vuoropuhelua minun ja samanlaisia kokemuksia läpikäyneiden ihmisten välille taiteen kautta.

Maalaaminen on minulle vapautta. Tyhjän kankaan edessä ajattelen, ettei minun tarvitse osata mitään eikä pystyä mihinkään. Joinain päivinä luova prosessi tuntuu hankalalta, toisina päivinä kaikki onnistuu. Nautin siitä ettei koskaan tiedä mitä maalaus minulta vaatii tullakseen valmiiksi.